Sivut

lauantai 2. toukokuuta 2015

Vappu on työn juhlaa

Kotiprofessorilla alkoi selkä vaivata kummasti juuri Vapun aaton iltapäivällä. Oli niin vaivaista ja hankalaa. Ja vielä Vappu tulossa.
Kotona sitten töiden jälkeen mietitiin, että josko ollenkaan juhlaan mukaan päästään. Sen verran kolotti.
Päätettiin sitten kuitenkin pakata  kellastuneet valkolakit kassiin ja mennä tradition mukaisesti seuramaan Liljan lakitusta. Paikka on jo monta vuotta ollut Olavin Krouvi, jonne kertyy jostakin syystä  kellastuneita lakkeja päässään pitäviä joka vuosi täysi terassi.
                                                  Lakit vm 1972 ja 1974
Pihalle päästyä Urheilupuistoa ylittäessä Kortiprofessorin askel oli jo  sen verran vetreä, että aloin epäillä selkävaivan todenperäisyyttä.
-No nythän se selkä tuntuu olevan parempi, totesin ja hymyilin sisään päin.
-No niin tuntuu, tämä kävely jotenkin auttaa, totesi asiallisen oloisesti ja nosti jalkaa ripeästi toisen eteen.
Taisi  olla kyse siitä,  että Vappuaaton terassin vilvoittava juoma odotti... Päätin siinä samalla, että tilanne on otettava haltuun kotiin päästyä.
                                               Olavin Koruvilta näkyi juuri ja juuri Liljan patsas.
Sohon Torvet tuossa kuorma-auton lavalla (vas). Veneen osuus tapahtumaan jäi mietityttämään ;)

 Lämmikettä ennen H-hetkeä.

                                   Kyllä arvostetaan järkevää pukeutumista - myös Vappuna.
 Kotimatkalla Urheilupuistoa pitkin takaisin mennessä tavattiin 12-vuotias  frisbiin päähänsä saanut nuori mies, jonka paikalle tullut pariskunta oli jo laittanut pötkölleen maahan. Verta tuli melkoisesti ja pikkumies oli ansaitusti hätäännyksissään. Annettiin asiankuuluva ensiapu  Kotirpofessorin perusteellisella tavalla: menikö-taju-mistä-vuotaa-pyörryttääkö-onko-paha-olla, katsotiin haava, ei-mitään-hätää-sen-verran-komea-että-Vapun-kunniaksi-saat-tikit-päähän-on-siinä -kavereilla-tekemistä-kun-tämän-seikkailun-kerrot-tuo-vaimoni-tuossa-on-kuule-oikein-hyvä- sairaanhoitaja-hän laittaa-sinulle-jonkun-tupon-että-ei vaatteet-likastu-annahan-äitisi-puhelinnumero-niin-soitetaan. Saatiin paikalle tulleelta vanhan saunarakennuksen haltijalta sidetaitoksia, sidotiin haava ja lähdettiin omalla autollamme viemään pikkumiestä ensiapuun - taisi oli enempi pelästynyt kuin vahingoittunut - ja meillä onneksi pikkupoikakokemusta omasta takaa. Äitikin ehti hetken kuluttua paikalle sairaalaan. Pitää todeta, että TYKSin päivystys toimi erittäin hyvin. Liimausta ja sitten kotiin äidin kanssa.

Vapun mukava näkymä Virastotalon (nyk Avi) puistossa. Kahdet vaunut!
                                                                Carro Celeste
Kun vaan joku pudistaisi muutaman kerran kesässä tämän vaunut, pinta on runsaan lian peitossa.
Vapunpäivänä olikin sitten työnjuhlan vuoro. Traditiomme on vapunaikaan suoritettava ikkunanpesu, josta olin jo miettinyt luopua, kun Kortiprofessori selkäänsä valitteli (taisi Vapunaaton selkävaiva olla keksitty juttu, kun tiesi, että urakka oli edessä...).
 Mutta niin vain työ sujui, Radio Robin Hoodin työväenlaulut soivat ja ikkunat puhdistuivat.
Eikä vastaansanomista kuulunut.
Nimittäin, toisin kuin kuvasta voisi päätellä, minä olen se, joka pesee ja hikoilee. Kotiprofessori on
l a a d u n t a r k k a i l i j a. Avaa ja sulkee ikkunat - ja huomauttaa heti, jos pienikin pisara tai raita jää näkyviin.
                                                    Mutta nyt on ikkunat puhtaat!



3 kommenttia:

  1. Hienosti toimittu! Niin pikkupotilaan kuin oman tohtorinkin kanssa ;)

    VastaaPoista
  2. Olipa hyvä, että satuitte paikalle, niin pikkumies sai hyvän ensiavun. Meillä ei ole enää muutamaan vappuun vietetty mitään traditioita. Tänä vuonna, kun ajelin poikien kanssa mökille (mies oli mennyt jo edeltä) ja vastaan ajoi auto täynnä valkolakkisia, niin mietin ääneen, että pitäisiköhän ostaa uusi lakki jo vuosia sitten kadonneen tilalle. Mutta ei se olisi enää sama.

    VastaaPoista