Sivut

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Kysyvä ei tieltä eksy

Pitää paikkansa, vanha viisas sanonta - jos sitä vain noudattaa.
Meillä ei neuvoa kysellä, ei missään. Kotiprofessorilla on periaatteensa, joista yksi vahvimpia on, että missään ei kysytä neuvoa. Ihan lähiajan esimerkit näin sujuvan vuodenalun kunniaksi.

1) Menimme pieneen Sammakon kirjakauppaan. Zoomauksen kohteena oli Nabokovin tuotanto, josta Joulupukki oli  kääräissyt pakettiin uusimman.
Että jos löytyisi lisää, tuumi Kotiprofessori ja löysi hetken kaupan kapeaa rataa kierrettyään yhden, sen jonka oli jo saanut.
-Kannattaa varmaan kysyä tuolta, josa niitä muitakin olisi, ehdotin. Hiki oli alkanut kirvota sadetta pitävän ulkoilutakin alle.
-Ei, minä nyt katson.
Tekee uuden kierroksen.
Hiki lisääntyy.
Ei löydy.
-No kysy nyt, kun täällä ollaan, eihän me voida tietää, miten ne on lajiteltu täällä.
Ei vastaa, kiertää kolmannen kerran.
Hien määrä on arvattavan suuri.
-No ei täällä ole, päättää ja suuntaa ovelle.
-Hei, onkohan teillä Nabokvin tuotantoa muuta kuin tuo uusin, Kalvas hehku?
Minusta siis kaupasta ei poistuta kysymättä,  varsinkin tuntuu siltä, että hyllyillä ei noudateta mitään aakkosysteemiä tai muuta itselle hahmotettavissa olevaa järjestelmää (pokkarit, dekkarit, kauno, lapset).
Jo vain heti löytyi yksi.
Tyytyväisenä sitten poistuimme kaupasta Lolita (10 e!) pussissa. Samalla kysymällä/vastauksella selvisi, että Naurua pimeässä on saatavilla, ei tosin tästä kaupasta, jonne se tulee  kenties sitten, kun sitäkin voidaan myydä kympillä (sanoi avulias myyjämme).

2) Kirjakaupasta poistuessa en voinut olla mainitsematta asiasta, miten voi olla noin vaikeaa kysyä neuvoa..
Paljasti sitten, että edellispäivänä oli joutunut etsimään kauppalistalla olevaa näkkileipää, eikä ollut löytänyt.
Kaupasta tullessaan oli mukana näkkileipäpaketti.
-Mietin että näkkileipiä ei varmaan valmisteta enää, kun kaupassa ei sitä ollut.
-?!!
Samassa siinä katua ylittäessäni tajuan, miksi kauppareissu (kolme bittiä: näkkileipä, juusto ja astianpesuaine) voi kestää niin kauan...
-No mitä sitten teit? Etkö kysynyt?
-En, menin toiseen kauppaan.
-?!!
-Siis näkkileivän perässä?
-Juu, enkä sittenkään heti löytänyt, mutta kun kiertelin niin lopulta löytyi.
-Et varmaan neuvoa kysynyt?
-En
Olikin ihan uuden merkkistä näkkäriä, jolle selitys oli tällä kertaa siis ihan selvä.

2 kommenttia:

  1. Hehhee :D. Tunnistan niin hyvin tyypin :). Se vaan, että meillä se olen minä, joka ei kysele. Etenkään siinä tapauksessa, että mies kehottaa niin tekemään..
    Iskee heti vastahanka :)

    Mitä ei itse löydä, sitä ei tarvita. Siinä olis niinku mun motto :). Ei aina kovin viisasta, mutta periaate se on huonompikin periaate.

    VastaaPoista
  2. Hah hah, tutulta kuulostaa :) Olen kyllä periaatteessa itse samanlainen, että haluan itse etsiä, se on varmaan se löytämisen ilo. Mutta nykyisin kysyn jo ovelta, kun en jaksa kiertää kaupoissa kuin pakollisen reitin.
    Mies ei kyllä kysy edes ajoreittiä, vaikka oltaisiin keskellä autiomaata ilman karttaa :)

    VastaaPoista