Sivut

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Survival Varsovassa - Happy Days story

Teimme lyhyen rentoutusmatkan Varsovaan. Kyllä, olen laitellut noita Happy Days juttuja maailman ääriltä kuvapankistani. Kotiin tultua tänään en tosin jaksanut pestä parveketta, vaikka niin aamulla Varsovassa vielä suunnittelin. En edellyttänyt sitä Kotitohtoriltakaan. Sen verran oli matkalla "kokemista".
Laitan tähän nyt kaikille matkoja ylipäätään suunnitteleville eräänlaisen "aabeeeceen" siitä, mihin kohtiin hotellia varatessa kannattaa laittaa painoarvoa.

Suunnitteluvaiheessa lento-hotelli -paketti tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Tarjolla olleiden Marriottien, Novotelien, Sheratonien ja muiden fiinien hotellin joukosta erottui edukseen mielestäni yksi puolalainen, aito ja kodikas hotelli.  Sinne.
Kieltämättä vaikutelma oli kohtuullisen sokeerava, kun majoittauduimme ja suoritimme perustarkastuksen:

TV ja vuoteet  (sanat eivät riitä kertomaan)
Aparaatista löytyi tasan yksi kanava, jossa puhuttiin englantia (Euronews). Sängyt muistuttivat 70-80-luvun laveriversioita. Pankaa merkille kokolattiamatto.

Huoneen valaistus (yleensä hotellien perusongelma on huono valaistus).
Valoverhot  arveluttivat heti kättelyssä. Ja toden totta, herätys tapahtui päivän noustessa, huonetta ei saanut pimeäksi ei sitten millään. Valoa riitti.

Ruoka ja juoma
Tästä suorastaan mykistyneinä lähdimme etsimään murua  rinnan alle. Hyvä ruoka, parempi mieli.


Kannattaa aina tutusta paikkallisruokiin. Tässä papusoppaa vaaleista pavuista. Ja päällä makkaraa. Mahtavaa. Kotitohtori oli jo kotona haaveillut tästä:
Bigos,Puolan kansallisruoka: hapankaali-lihamuhennos, kinkkua (kuvassa suurimmat lihat jo syöty), hapankaalia haudutettu punaviinissä. Maukasta ja hyvää, aitoa puolalaista perusruokaa.

Kylpyhuone/WC
Ruokailun jälken oli vuorossa perinteinen Kotitohtorin vedenpaineen (siis VEDEN) mittaus. Millään muulla ei kuulema ole väliä paitsi sillä, että vedenpaine on kunnollinen. Jos vettä vain liruttaa, loma on liki pilalla.


Paineet olivat kohdillaan, tosin suihku tönötti suunnilleen rintalastan kohdalla eikä sitä saanut pysymään paikallaan ylempämä/alempana, ei sitten millään. Joku meitä aikaisempi (tai peräti kiinteistöhuollon edustaja?) oli tehnyt innovaation. Oli tässä kuitenkin todettava, että tops-tikku ei tähän hommaan ollut passeli. Ei ollut pitoa, ei.

Illalla pelästyin, jotain karvaista oli tunkemassa kylpyhuoneeseen sen oven alta. Mietin hiiren hännäksi. Silmälasit paikoilleen laitettuna auttoivat hahmottamaan tilanteen paremmin:
Olikohan tässä nyt niin, että kynnys oli unohtunut laittaa (noin joskus 80-luvulla?).

Kylpyhuoneen varustukseen ei kuulunut sampoota, vartalovoidetta, ompelusettiä eikä kynsien hoitovälineitä. Yksi ja sama pesuaine kylpyammeen ja käsienpesun yhteydessä. Ei myöskään ollut hiustenkuivaajaa.
 
Näistä kaikista voipuneena en voinut muuta kuin todeta, että "niin makaa kuin petaa". Itse olin majoitusliikkeen valinnut. Kotitohtori ymmärsi olla muistuttamatta. Olin näkevinäni pientä pirullista hymynkaretta suupielissä...

Pahinta oli tämän lyhyen rentoutumiseen tarkoitetun visiittimme aikana, että oman hotellin (kuinkas muuten) baari oli kiinni pääsiäissunnuntaina. Kuten koko muukin kaupunki.
Opastekstin mukaan kaupungin eloisa, ravintoloita ja putiikkeja ja ihmisiä pullollaan oleva katu. Tilanne pääsiäissunnuntaina klo 16.17. Satoikin vielä.

Mutta ei ollut ongelma tämä(kään).  Ihminen on kekseliäs: menimme virkistävien juomien ääreen parin korttelin päässä olevaan Marriottiin. Henkilökunta puhui parempaa englantia kuin asiakkaansa.
Saatin pähkinöitäkin. Ihan pyytämättä.

Kotitohtori totesi vakavana ensimmäisen jälkeen, että varmaan ensi kerralla suostun hiukan kansainvälisempään asumiseen. Pistelin pähkinöitä poskeen ja olin kerrankin hiljaa.
                               
Puuttuvat matkatavarat
Laukkuja purettaessa havaittiin, että kotiin jääneen tarvikkeiston mukana oli mm yöpukuni. Paikallisen ison soppailusenterrin myymälässä (C§A) päätin kerrankin pistää Kotitohtorin pään pyörälle:


     You sexy thing...

Äänieristys
                              
                                  Kahta en vaihda

4 kommenttia:

  1. Sä voisit saada sellainen kiertelevä maailmanmatkaaja-bloggarin pestin. Tiedätkö? Sellainen, joka matkustelee ja raportoi sitten aina kohteensa ja kohteestaan suurelle yleisölle. Saat ikään kuin ilmaiset matkat, mutta ehtona on just tää "kodikkaan ja ei niin luksus-meiningin" etsiminen, jolloin on pakko tehdä niin,e ttä itse varaat aina hotellin. Tästä saisi oivan matkalehti-jutun myös aabeecee:nä. Mitä tulisi muistaa, kun matkalle lähtee jne. Aina raportoidaan ihanista luksuslomista, nyt olisi näkökulma VÄHÄN eri.

    VastaaPoista
  2. Matkailu avartaa, eikös se tässäkin tapauksessa niin ole?

    VastaaPoista
  3. Maassa maan tavalla, eikö se niin mene :) Olisin vielä halunnut nähdä kuvan vessapaperista, joka on jäänyt lähtemättömästi mieleeni omalta Varsovan reissultani. Otin jopa pätkän talteen matkamuistoksi, vaikka eihän siinä paljon esiteltävää ollut, kun oli valmiiksi reikiä täynnä.

    Muuten Varsova esittäytyi hieman positiivisempana, yövyimmehän ihan "normaalissa" hotellissa. Parasta oli yöllinen sinfoniaorkesterin ja baletin yhteisesitys sen karsean breesneviläisen kulttuuripalatsin kupeessa, jonne sattumalta osuimme.

    VastaaPoista
  4. Ai että. Prätkäreissulla on tullut Puolassakin käytyä kerran. Ei ollut mitään varattuna yhdessäkään maassa joten aina matkan varrella etsittiin yöpaikat. Polskin hotelli oli varustukseltaan juurikin saman oloinen ja eniten arvelutti huoneessa oleva puhelin, jossa oli yksi nappi jonka päällä oli oletettavasti respan symboli ja toinen nappi jossa oli naisen kuva. Ei uskallettu painaa nais-nappia, tiedä mitä ois tapahtunut. Matkailu avartaa ja koti tuntuu ihanalta.

    VastaaPoista