Sivut

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Joulun tuoksu pitää olla...

Vaikka mitään intohimoista joulusiivoilua en harrastakaan, niin Marttojen oppeja noudatten  lähden siitä että perusviikkosiivous pitää tehdä. Siinä tarvitaan tarkkaa ajoitusta ja kohtuulempeätä ohjastusta.
-Tänään on sitten sellainen päivä, että me siivoamme hiukkasen.
-Miten niin?
Kysyy ihan viattoman oloisena, vaikka tietää sävystä, että nyt ei voi velvollisuutta väistää.
-Sovitaanko niin, että nyt aamupäivän kuluessa et kysy kertaakaan "miksi", "ai minä vai" tai "onko tämä tarpeen"?
-Miksi?
Ihan kuin ei olisi ymmärtänyt...
-Nyt teemme niin, että sinä imuroit ja kunnolla joka nurkan ja minä aloitan kosteista tiloista. Ja kun olet imuroinut, järjestät työpöytää ja sitten...
-Ei noin montaa asiaa kerrallaan voi muistaa, sanoo ja katsoo kaihoisasti kahvikannua päin.
Kaadan kahvia.
-Sen jälkeen menemme parantamaan parisuhdetta Skanssiin (iso kauppakeskus täällä päin).
-Onko pakko?
Kysyy taas (tosin ei "miksi"...).
Vaihtaa asiantuntevasti ensin uuden pölypussin (10 pistettä  ja + päälle)
Aloittaa puuhastelunsa sen oloisena, että uskaltaudun siirtyä kosteiden tilojen kimppuun
-Missä meidän mortteli on?
Mortteli..imurointi... miten ne yhdistyvät?
-Mitä ihmettä tuo kardemumma tekee tuossa pölypussin päällä?

-Kuntelin Yle Puhetta tässä yhtenä aamuna ja siellä mainittiin, että kotiin saa mukavan tuoksun, kun laittaa imurin vanilliinisokeria  (vanilliinia) tai kardemummaa. En  löytänyt sitä vaniilliinia, mutta tuon kardemumman löysin.
Rouhii samalla kardemummaansa tomerasti.Minä riennän kameralle, niin tosi spektaakkelista tuntuu olevan kysymys.
 
 
Laittaa sitten ( o i k e a st i ) pölypussiin rouhittua kardemummaa.
-Tuleeko se tuoksu sitten tuosta pölypussista? Eikö se paremmin tulisi sen suodattimen läpi, se josta se ilma muutekin kiertää ja tulee huoneeseen takaisin?
-Ei, kun tästä, kaataa  hajusteen loputkin määränpäähänsä.

 

 En väittele enempää. Imuri alkaa käydä ja välillä ääni hiljenee ja tajuan Kotitohtorin oikeasti nuuskivan huoneilmaa...
-No nyt on  tehty, kuuluu aina välillä.
-No siirry sitten seuraavaan huoneeseen, standardivastaus.
Kun lopulta (minunkin mielestäni) siivous on tehty, ollaan tyytyväisiä. Kumpikin.
Paitsi että ei tuoksu. Ei ainakaan kardemumma. Morttelissa oli  (varma tieto)  mustan pippurin rippeet, kun siihen kardemummaa sotketiin.
-Olisiko sittenkin pitänyt laittaa sitä siihen suodattimen yhteyteen?
Niin justiinsa
Alkaa seuraava haaste: jouluhankintojen ostoslistan teko. Parisuhteen kannalta on suotuisaa, jos on joitakin sellaisia elämänalueita, joissa voidaan jakaa keskinäinen ymmärrys ja samanmielisyys. Meillä se liittyy kaupoissa käyntiin (shoppailu).
Inhoamme sitä. Mitä paremmin on hankintalista laadittu, sen nopeammin asiasta selviää, yhtään ylimääräistä kiemuraa ja katselua ei tehdä.
Joulun alla osoitteet ovat kirjakauppa (lukeminen kannattaa aina...), urheilukauppa (lahjakortit jälkikasvulle ja kummipojalle) ja askarelukauppa (teippi) ja appiukon ruutupaita (mistä tahansa kun kokoa vaan löytyy).
Ennen lähtöä vilkaisen vielä olohuonetta. On imuroitu, on on ja niin  perusteellisesti, kuten kuva osoittaa...


Illemmalla käytän taas Marttojen niksiä ja laitan tuota kohtuullisen runsaaasti rouhittua kardemummaa pienessä purkissa uuniin lämpiämään.
Johan tuoksuu meilläkin joulu!
-Minusta tämä ei tuoksu oikealle joululle, toteaa kun nuuskii keittiössä. Pitäisikö sinun sittenkin leipoa kunnolla?

En vastusta, sen verran on ollut Kotitohtorin päivässä vääntöä. Lupaan leipoa. Huomenna.

PS: 
Miten ihmeessä myydään sellaisia teippirullia, joissa ei ole sitä katkaisinterää?

1 kommentti:

  1. Tutun kuuloista. Koskaan ei kannata lakata yrittämästä, sitä siivousapua nimittäin. Tuoksuvaa joulua Mummolle ja Kotitohtorille!

    VastaaPoista